Minä esiintyjänä

Olen aina jännittänyt esiintymistä todella paljon. En oikeastaan siksi että olisin huono esiintyjä, vaan siksi että minulla on pienestä pitäen ollut tarve olla aina paras kaikessa. Esitysten pitämiselle kasvaakin melko suuret paineet kun tavoitteena on olla luokan paras. Näin vanhemmalla iällä olen päässyt tästä ajatusmaailmasta jo osittain pois, mutta edelleen esiintymiset jännittävät koska tarve suoriutua on valtava. Esiintymiset kuitenkin aina onnistuvat jännityksestä huolimatta, enkä koe pienen esiintymiskammon haittaavan esimerkiksi koulusuoriutumistani. Viimeisimmän esiintymiseni jälkeen sain kuulla suullista palautetta jossa kehuttiin rauhallisuutta esitykseni aikana, katsojalle jännitykseni ei siis ilmeisesti edes välity.

Ensimmäinen suullinen esiintyminen Metropoliassa oli megatrendi-esitelmä, jonka teimme neljän hengen ryhmässä. Saimme esiintymisestä kirjallista palautetta joka oli pääasiallisesti erittäin positiivista. Minä sain positiivista palautetta aiheen ymmärrettävästi selittämisestä, mielenkiintoisista esimerkeistä ja itsevarmasta esityksestä. Negatiivisena puolena tämän esityksen palautteista nousi esiin "lunttilappuun" turvautuminen, jonka vuoksi katsekontakti yleisön kanssa jäi vähäiseksi. Tästä neuvosta otin vaarin ja pyrin seuraavalla esiintymiskerralla panostamaan kontaktiin yleisön kanssa. Megatrendi esityksemme arvioitiin luokan parhaaksi, joten koko ryhmän esiintyminen oli ilmeisesti hyvä kokonaisuus.

Toinen esiintyminen oli pareittain tehtävä lyhyehkö puhe-esitys, josta saimme niin suullista palautetta kuin kirjallistakin. Suullinen palaute oli positiivista, kehuttiin äänenkäyttöä ja rauhallisuutta sekä itsevarmaa esiintymistä. Tässä vuorostaan minulle suunnatut kirjalliset palautteet:

  

 Kuten toisesta palautteesta näkyy, sanallista viestintää voisin vielä hioa. Katsekontaktista kuitenkin mainittiin sen verran, että tässä esiintymisessä se oli onnistunutta, edellisestä esityksestä saatu palaute siis auttoi minua jonkin verran muokkaamaan esiintymistäni paremmaksi. Palautteiden perusteella hiottavaa olisi vielä esityksen sulavuudessa ja luonnollisuudessa, joten seuraavaa esitystä varten harjoittelen valmiiksi niin, että esiintyminen vaikuttaisi luontevalta jännityksestä huolimatta. Sain myös suullista palautetta siitä, etten ottanut esiintymistilaa haltuun, joten ehkä ensi kerralla kokeilen myös liikkumista esiintymistilassa enkä jää vain pöydän taakse puhumaan. Kaikenkaikkiaan koen, että niin suullisista kuin kirjallisistakin palautteista on ollut minulle hyötyä oman esiintymiseni tarkastelussa objektiivisesti, ja toivon saavani rehellistä palautetta jatkossakin jotta voin kehittyä esiintyjänä.

Olen myös itse päässyt antamaan palautetta esiintymisistä niin suullisesti kuin kirjallisestikin muille luokkalaisilleni. Palautteen antaminen on ollut opettavaista, kun on todella rehellisesti mietittävä ja kerrottava toiselle, mihin osa-alueisiin hänen kannattaisi keskittyä. Palautteen antamisen harjoittelu on tärkeää tulevaisuuttakin ajatellen, koska ihmiset kehittävät itseään ja heikkouksiaan juuri rakentavien palautteiden avulla. Usein palautteista ilmenee asioita, joita ei itse pysty näkemään tai huomaamaan, ja vain rakentava palaute auttaa kehityksessä. On myös muistettava positiivisen palautteen tärkeä merkitys: kehityskohteetkin voi esittää positiivisena asiana, eikä kenenkään lyttääminen hyödytä palautteen antajaa taikka saajaa. Mielestäni olen onnistunut tässä, olen sisällyttänyt palautteeseen aina jotain positiivista, sellaista mikä osataan jo hyvin, sekä kehityskohteita joihin keskittyä. Olen välttänyt negatiivisia adjektiiveja, kuten huono tai tylsä, jottei kriittisestäkään palautteesta jäisi niin huono maku suuhun. Silti, oppia ikä kaikki, varmasti palautteen antamisestakin opin näiden vuosien aikana vielä rutkasti lisää ja kehityn palautteen antamisessa sekä vastaanottamisessa.